Työmarkkinamaailmassa tapahtuu. Teknologiateollisuus ilmoitti 25.3.2021 omasta ratkaisustaan ja näkemyksestään sen suhteen, miltä työehtosopimustoiminta näyttää jatkossa teknologian toimialalla. Ratkaisu on osittain erilainen kuin Metsäteollisuudella, joka irtaantui työehtosopimustoiminnasta kokonaan. Metsäteollisuuden ratkaisu on ollut ehkäpä ennen kaikkea järkeenkäypä isoille organisaatioille, joilla on resursseja ja osaamista ryhtyä solmimaan omia työehtosopimuksia. Teknologiateollisuuden ratkaisu jätti puolestaan kaikenkokoisille yrityksille mahdollisuuden edelleen kuulua sellaiseen työnantajaliittoon, joka neuvottelee ammattiliiton kanssa valtakunnallisesti työehdoista. Tämä voi olla erityisesti pienemmille organisaatioille toimiva vaihtoehto ja ainakin lyhyellä aikajänteellä se on myös todennäköisesti sellainen vaihtoehto, joka ei isossa kuvassa muuta radikaalisti sovittuja työehtoja.

Taustalla tarve paikalliselle sopimiselle

Erityisesti työnantajapuolella on nähty tarpeellisena, että työehdoista voitaisiin sopia entistä enemmän paikallisesti eli yritystasolla. Räätälöidyille ratkaisuille on nähty tarvetta jo pidemmän aikaa ja tarpeen nähdään vain kasvavan, mutta paikallista sopimista ei ole saatu tästä huolimatta vauhditettua työmarkkinajärjestöjen tai lainsäätäjän toimesta. Nyt vaikuttaa siltä, että Suomessa kaksi merkittävää toimialaa ovatkin lopulta tehneet oman ratkaisunsa, joilla paikallisen sopimisen kehitystä halutaan vauhdittaa.

Mitä ratkaisu tarkoittaa työehtojen määräytymiselle?

Mitä Teknologiateollisuuden ratkaisu lopulta tarkoittaa, millä tavalla työehdot jatkossa määräytyvät teknologian toimialalla? Vaihtoehtoja ovat nähdäkseni seuraavat:

1. Yrityskohtainen työehtosopimus. Tällöin työnantaja voi kuulua tai olla kuulumatta Teknologiateollisuus ry:hyn. Jos itsenäiselle yrityskohtaiselle työehtosopimukselle halutaan työehtosopimuksen oikeusvaikutukset, niin sopimista koskevat samat sopimuksen osapuolia ja määrämuotoa koskevat vaatimukset kuin työehtosopimuksia yleensäkin. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijäpuolelta sopijapuolena täytyy olla rekisteröity työntekijöiden yhdistys, toisin sanoen henkilöstö tai henkilöstön edustaja yksinään eivät riittäisi, vaan sopijapuolelta edellytetään ainakin työntekijäpuolella tiettyä organisoitumista.

2. Teknologiateollisuuden valtakunnallinen työehtosopimus. Tätä sopimusta alkaa solmia teknologian toimialalle perustettava uusi työnantajaliitto. Tämän työehtosopimuksen piiriin pääsee ainakin järjestäytymällä kyseiseen työnantajaliittoon. Vaihtoehtoisesti tämä työehtosopimus voi jäädä yleissitovaksi, jos se on riittävän edustava toimialallaan. Yleissitovuus tulee siis riippumaan ennen kaikkea siitä, kuinka moni toimialan työnantajista alkaa solmia yrityskohtaisia työehtosopimuksia tai liittyy uuden perustettavan työnantajaliiton jäseneksi.

3. Lainsäädäntö. Jos työnantaja ei solmi yrityskohtaista työehtosopimusta ja jos valtakunnallinen työehtosopimus menettää yleissitovuutensa tai sitä ei vahvisteta yleissitovaksi, niin tällöin työsuhteen ehdot määräytyvät puhtaasti lainsäädännön nojalla.

Erona teknologiateollisuuden ja metsäteollisuuden välillä on erityisesti se, että metsäteollisuuden toimijoilla ei ole vaihtoehtoa 2 käytössä, koska Metsäteollisuus on luopunut työehtosopimustoiminnasta kokonaisuudessaan.

Keskeistä näissä vaihtoehdoissa on huomata, että yrityskohtaisen työehtosopimuksen tekeminen on runsaasti resursseja ja osaamista vaativa prosessi. Sen vuoksi se saattaa jäädä käyttökelpoiseksi lähinnä isommille organisaatioille. Jos muutos tarkoittaa puolestaan sitä, että työehtosopimuksesta siirrytään puhtaasti lainsäädännön piiriin, niin tämä voi muuttaa olemassa olevia käytäntöjä ja järjestelyjä hyvinkin olennaisesti, erityisesti työaikojen ja palkkojen osalta. Näin ollen tämäkin vaihtoehto vaatii kattavaa selvitystyötä, tehokasta suunnittelua ja hallittua projektia sekä toimivaa ja läpinäkyvää yhteistyötä ja viestintää henkilöstön kanssa.

Mitä seuraavaksi?

Työnantajien on ainakin teknologiateollisuuden ja metsäteollisuuden toimialoilla tarve ryhtyä arvioimaan pikaisesti, miten työehdot määräytyvät nykytilassa, miten näitä ehtoja on mahdollisesti tarve muuttaa ja mitkä ovat keinot ja mahdollisuudet näiden muutosten toteuttamiseksi. Saatamme myös olla jonkin suuremman kehityksen äärellä, mikä tarkoittaa, että myös muita toimialoja voi liittyä Metsäteollisuuden ja Teknologiateollisuuden joukkoon.

Vaikka murros on ehkäpä iso, jopa järisyttävä, niin paikallisen sopimisen lisäämistä on ainakin työnantajien puolelta kaivattu jo pitkään. Nyt siihen on eräällä tapaa laajemmin mahdollisuuksia ainakin kahdella toimialalla, mutta Teknologiateollisuuden ja Metsäteollisuuden ratkaisut ovat vasta avauksia. Tämän ohella aidosti toimivat paikalliset (työehto)sopimukset edellyttävät osaamista, aikaa ja ennen kaikkea kahta osapuolta, joten toivottavasti myös työntekijäosapuoli on valmis antamaan näille avauksille mahdollisuuden.

Ei pidä myöskään unohtaa niitä työnantajia, joille esimeriksi oman työehtosopimustoiminnan ylläpitäminen ei ole mahdollista. Heitä varten lainsäätäjän tulisi varmistaa riittävän joustavat ja selkeät lainsäännökset, joiden nojalla työnantaja ja henkilöstö työpaikalla ymmärtävät, mitkä ovat lainsäädännön vähimmäisvaatimukset ja mistä voidaan sopia paikallisesti työnantajan ja henkilöstön tai henkilöstön edustajan välillä.

Jos haluat kuulla lisää työehtosopimusten ja paikallisen sopimisen juridiikasta, autan mielelläni!

Anna-Maria Wassman

HR Legal Services Oy

anna-maria.wassman@hrlegalservices.fi, 050 575 8454

HR Legal Services Oy

http://www.hrlegalservices.fi/