Sitä saa mitä tilaa

Odotuksilla on meihin suorastaan pakottavan suuri vaikutusvalta. Kun sanot, että sinun on pakko saada työtehtävä tänään valmiiksi, tai että lapset on haettava hoidosta ennen neljää, et oikeasti tarkoita sitä. Todellisuudessa kyse ei ole pakosta, vaan sinuun kohdistuvista voimakkaista odotuksista.

Huomaat eron, kun mietit jotakin tekemistä, jota kukaan muu ei sinulta odota. Moni tuskailee, miten saisi lähdettyä lenkille marraskuun harmaudessa, kudottua itselle tarkoitettua kaulaliinaa loppuun tai vaikka luettua enemmän kirjoja. Priorisoimme usein muiden meiltä odottamat asiat – hyvässä ja pahassa.

 

Odotukset organisaatioissa

Tietenkään emme aina täytä kaikkia meihin kohdistuvia odotuksia – eivätkä muutkaan täytä kaikkia meidän odotuksiamme. Luomalla oikeanlaisia odotuksia voimme kuitenkin saada monet ihmiset toimimaan toivomallamme tavalla. Siksihän organisaatioissa asetetaan tavoitteita, jotta ihmiset tietäisivät, mitä heiltä tarkalleen ottaen odotetaan.

Odotukset kuitenkin välittyvät helposti myös yksilöitä kohdatessamme. Kiinnostava tutkimus koulumaailmasta tuo hätkähdyttävällä tavalla esiin sen, miten ihmisen suoriutuminen voi muuttua häneen kohdistuvien odotusten myötä. Rosenthal kollegoineen (1968) toteutti jo 1960-luvulla tutkimuksen, jossa erään koulun oppilaille toteutettiin aivan uusi Harvardin yliopistossa kehitetty testi. Opettajille kerrottiin, että testi paljastaisi, keillä kunkin luokan lapsista olisi seuraavan lukuvuoden aikana suurin kehityspotentiaali.

Testi toteutettiin koulussa suunnitelmien mukaan, mutta opettajille kerrottavat tulokset arvottiin. Kukin opettaja sai listan, jossa oli sattumanvaraisesti valikoitu 20% oppilaista. Näiden kerrottiin saaneen testissä tulokset, jotka osoittivat suurta kehityspotentiaalia. Tutkimuksen tulokset yllättivät tutkijatkin, sillä tulos oli niin selvä. Nuo sattumanvaraisesti arvotut oppilaat kehittyivät kouluvuoden aikana selvästi muita oppilaita enemmän. Lapset olivat toimineet opettajiensa odotusten mukaisesti.

 

Pygmalion-vaikutus

Tutkimuksessa löydetty vaikutus nimettiin Pygmalion-efektiksi. Tutkijat tulkitsivat sen johtuvan siitä, että opettajat olivat kohdelleet testin perusteella nimettyjä oppilaita eri tavoin kuin muita. Opettajat saattoivat luoda nimetyille lapsille lämpimämmän oppimisilmapiirin esimerkiksi antamalla heille enemmän aikaa vastata kysymyksiin, tarjoamalla haastavampaa opiskelumateriaalia sekä yksityiskohtaisempaa ja yksilöllisempää palautetta.

Tässä vaiheessa on hyvä mainita, ettei lapsille itselleen kerrottu testin tuloksia, vaan palaute annettiin ainoastaan heidän opettajilleen. Lapset siis toimivat saamansa kohtelun perusteella. Harmillista on, että vaikutus toimii myös toiseen suuntaan. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että kun joltakulta odotetaan heikkoa suoriutumista tai huonoa käytöstä, tällä on vahva taipumus toimia odotusten mukaan.

Toki ihmisen toimintaan vaikuttavat todella monet muutkin asiat, mutta odotusten vaikutus on niin voimakas, ettei sitä kannata jättää hyödyntämättä yhdessäkään organisaatiossa. Pelkästään huomion kiinnittäminen luokkahuoneessa tiettyihin oppilaisiin, ilman että opetukseen tehtiin mitään merkittäviä muutoksia, sai heidät loistamaan jo yhdessä lukuvuodessa.

Jos siis toivot organisaatiosi työntekijöiltä hyvää työtulosta, parasta mitä voit tehdä, on odottaa heidän pystyvän siihen. Mikäli haluat ihmisten toimivan itseohjautuvasti, lopeta välittömästi mikromanageeraus ja kaikenlainen turha valvonta – anna sen sijaan vastuuta ja luottamusta. Mieti millä tavalla toimisit, jos olisit juuri saanut kuulla Harvardin yliopiston testin tulokset, jossa kaikki työntekijät osoittivat valtavaa kehityspotentiaalia seuraavan vuoden aikana.

 

Positiivinen tuki lähiympäristöstä

”Oli hienoa nähdä, kun kaveri vieressä halusi, että sä onnistut. Se on hienoin tunne joukkueurheilussa. Silloin on itsekin pakko vetää ihan kaikki likoon”, Pesonen tunnelmoi.

(Harri Pesonen jääkiekon MM-kultajoukkueesta 27.5.2019 / Yle). Tämä kommentti jäi mieleeni Suomen MM-jääkiekon yllätyksellisen voiton jälkeen. Se saa vieläkin kylmät väreet juoksemaan selkäpiissäni – siis sellaisella hyvällä ja koskettavalla tavalla.

Miltä tuntuu, kun kaikki ympärilläsi toimivat tiimiläiset uskovat, että voit onnistua ennennäkemättömällä tavalla? Miten se vaikuttaa tekemiseesi? Jätän tämän tähän, osaat ehkä itsekin kuvitella sen.

Tuottavan johtamisen taustavoimat ovat nyt apunasi, ota yhteyttä ja voimme keskustella aiheesta lisää.

Terveisin, Satu Pihlaja

040 5700437, satu@heromaker.fi