Sankarintekijän johtamisvinkki: nelikymppisenä työelämässä

Tänään 3.9.2019 täytän 40 vuotta. Koen eläväni elämäni parasta aikaa ja toteutan työrintamalla unelmaani yrittäjänä ja Sankarintekijänä (www.heromaker.fi). Ikäkriisiä en myönnä :), vaikka peilistä minua katsoo vanhempi mies kuin aiemmin. Elämä ei ole aina kohdellut silkkihansikkain, mutta voisin todeta fiilikseni juuri nyt ikonista lausetta lainaten: ”hetkeäkään en antaisi pois, mutta on ajanjaksoja, joita en halua elää uudelleen”. Lahjaksi tänä päivänä annan itselleni paremman tulevaisuuden, sillä aion jatkossa keskittyä enemmän henkiseen ja fyysiseen jaksamiseeni tehden loppuelämän kestäviä päätöksiä.

Mutta miten käy 40-vuotiaalle työelämässä?

Jos mediasta vastausta meille nelikymppiselle koittaa kaivella, ovat havainnot aika mielenkiintoisia:

Eipä kovinkaan hyvä mieli jää. Toivo on menetetty ja tästäkö alkaa ikäsyrjintä? Onko tämä todellisuutta?

Miten minä näen itseni työelämässä nelikymppisenä?

Itse ajattelen nelikymppisenä olemisen siten, että vihdoin voin ulosmitata ne sadat ja tuhannet tunnit, jotka olen käyttänyt itseni kehittämiseen ja kokemuksen keräämiseen. On tullut mokattua, onnistuttua, opittua ja poisopittua niin monta kertaa, että alkaa olemaan vahva itseluottamus omaan osaamiseen. Ainakin minulla on virtaa edelleen kuin nuorempana, mutta kokemus tuo sopivasti pelisilmää ja järkevyyttä reagoida oikeisiin asioihin oikealla tavalla.

Joku nelikymppinen saattaa luulla, että enää ei tarvitse samassa määrin kouluttautua tai kehittää omaa osaamistaan muuten. ”Olen vihdoin riittävän kokenut ja voin lasketella osaamisellani loppuvuodet työurallani”, sanoi kollegani vuosia sitten täytettyään 40v. Tässä piilee mielestäni valtava riski, sillä nykypäivän työelämä on jatkuvaa oppimista. Itseäni ainakin kiinnostaa työelämän valtava murros, mitä saan olla mukana tekemässä seuraavien vuosien aikana. Tämä edellyttää jopa päivittäistä opiskelua enkä missään nimessä aio jättää itseni kehittämistä tähän!

Millainen sinusta nelikymppinen on työelämässä? Uransa huipulla vai jo ehtoopuolen kulkija?

Väitän, että olen nelikymppisenä parempi työntekijä kuin olen työurallani kertaakaan aiemmin ollut!

Ja hei, tää on mun päivä! Ja olen ylpeä siitä, että on 40-vuotias!

Mahtavaa työpäivää kaikenikäisille! Yhdessä me ollaan myös eri-ikäisinä enemmän!

Tommi / Sankarintekijä