Sankarintekijä tietää – kaiken kestävää Sankarijohtajaa ei ole olemassakaan!

Vihreiden Touko Aalto ilmoitti keskiviikkona väistyvänsä puheenjohtajan paikalta mielenterveydellisiin ongelmiin vedoten. Käytännössä syynä oli viime syksynä todettu masennus. En tippaakaan epäile, ettei Touko Aallolla olisi ollut hyvin raskaat ajat takanaan. En häntä henkilökohtaisesti tunne, mutta median kautta muodostunut mielikuva hyvinkin raskaasta työrupeamasta on jo pidemmän aikaa mietityttänyt minua. Hyvä artikkeli Touko Aallosta löytyy Hesarin sivuilta: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005876012.html. Kommentoimassa artikkelissa on Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi.

Toimin itse Sankarintekijänä omistamassani yrityksessä Heromaker Oy. Minulla on 16v kokemus HR-työstä ihmisten jaksamisen ja kehittämisen parista sekä 12v kokemus johtamisesta ja yrittämisestä. Kehitämme Heromakerilla johtamista ja teemme asiakkaistamme johtamisen supersankareita. Uskonkin itse, että sankarijohtajia voi tehdä mutta kukaan ei kestä kaikkea!

Itse teen parhaillaan usealle johtajalle coachingia, joissa kasvavana trendinä on ollut itsensä johtaminen ja erityisesti työajan hallinta. Tänä päivänä johtajan työssä jatkuva tarve tehdä päätöksiä ja ottaa riskejä sekä työn hektisyyden kasvaminen ja toiminnan globalisoituminen ajavat johtajan tilanteeseen, jossa oma jaksaminen on jatkuvasti rajoilla. Samalla pitäisi pystyä uudistumaan, huomioimaan digitalisaatio ja johtaa ihmisiä esimerkin kautta. Johtajat ovatkin tilanteessa, jossa oman työn priorisointi ja delegointi muodostuvat hyvin haasteelliseksi. Moni asiakkaani sanookin, että he eivät tiedä mitä pitäisi tehdä kun tekemistä on niin paljon.

Mielenterveysseuran kaksi vuotta sitten tekemän kuormittavuuskyselyn mukaan johtavassa asemassa olevista 51 prosenttia koki hyvinvointia heikentävää kuormitusta. Luku on mielestäni hyvinkin karmaiseva, jos miettii miten vähän asiasta puhutaan. Suomessa on siis kymmeniä tuhansia potentiaalisia uupujia päättävissä asemissa. Onko kukaan pohtinut, millainen riskitekijä on kansakuntamme menestykselle, jos johtajista yli puolet ei pysty toimimaan täydellä teholla?

Yleinen uskomus on lisäksi se, että johtaja kestää mitä vaan ja osaa johtaa itseään aina oikein. Myös media tukee tätä väitettä. Esimerkiksi talouslehti Forbes julkaisi vuonna 2017 aiheesta artikkelin, jossa hyvän johtajan tärkein ominaisuus on itse-ohjautuvuus. Tarinassa on toki vanha viisaus, että jos et osaa johtaa itseäsi niin et voi johtaa muitakaan. Todellisuudessa johtajalta odotetaan jatkuvasti sankaritekoja ilman todellista tukea siihen, mitä pitäisi priorisoida, mihin keskittyä ja mitä töitä delegoida muille. Johtajilla on tutkitusti parempi paineensietokyky kuin muilla keskimäärin, mutta rajaton se ei ole. Forbesin artikkeli löytyy täältä: https://www.forbes.com/sites/deeppatel/2017/03/22/11-powerful-traits-of-successful-leaders/#7e098428469f

Sankarijohtajia onko heitä?

Sankarijohtajia on olemassa ja tunnen henkilökohtaisesti useita todella esimerkillisiä johtajia, mutta kukaan ei kestä kaikkea! Touko Aalto totesi artikkelissa antaneensa itsestään sen mitä oli irti otettavissa: ”Yritin kaikkeni, mutta sairaus eteni ja uupumus vei työkykyni.” En epäile tätä tippaakaan, sillä juuri näihin tilanteisiin törmään itse asiakkaideni kanssa viikoittain. Kaikki on annettu, työasiat painavat mieltä yötä myöten, kuntoilemaan ei jaksa lähteä, lounasta ei ehdi syödä ja perheelle ei jää riittävästi aikaa. Muistan jo reilu kymmenen vuotta sitten vierailleeni erään pörssiyhtiön toimitusjohtajan työhuoneessa, jossa oli seinästä irroitettava sänky. Tällä tavalla hän saattoi nukkua stressaavan 14h työpäivän aikana tarvittaessa lyhyet unet, jotta jaksaisi vielä illalla edustaa yritystään tärkeässä asiakastilaisuudessa.

Sankarijohtajia mielestäni ovat ne johtajat, jotka organisaation menestyksen luomisen tai ylläpitämisen lisäksi viettävät tasapainoista elämää myös työn ulkopuolella perheensä ja läheistensä kanssa. Arvostan erityisen paljon sitä, että yhä useampi vaikuttaja onneksi uskaltaa kertoa uupumisestaan julkisesti. Näin ovat toimineet mm. Jari Lindström, Rosa Meriläinen ja Henri Alen. Tällä tavoin muutamme asenteita! Kiitos myös Helsingin Sanomat, että julkaisitte artikkelin kokonaisuudessaan netissä. Onneksi opimme olemaan parempia ja haavoittuvia ihmisiä, emmekä teflonista tehtyjä superjohtajia! Näitä arvoja on hyvä opettaa myös tuleville sukupolville.

Touko – Come back stronger

Lopuksi pari sanaa Toukolle. Olen todella onnellinen, että uskalsit tuoda tämän asian esille ja toimit asiassa esimerkkinä meille muille. Masennus on täysin hyväksyttävää ja siitä pitääkin voida keskustella. Suomi on täynnä liikaa henkistä taakkaa kantavia ihmisiä ja toivottavasti opimme keskustelemaan asiasta jatkossa avoimemmin. Toivon, että asenteet sankarijohtajuudesta muuttuvat Touko sinun tapauksesi myötä. Jaksamista sinulle ja läheisillesi. Come back stronger, kuten ammattiurheilijat toteavat loukkaannuttuaan!